Täysin Indiana Jones -tyypin "fedorahenkistä" seikkailuleffaa ei ole Suomessa taidettu koskaan ammattilaistyönä kyhätä, mutta monenlaista muuta sähellystä kyllä löytyy Suomi-filmin kultakaudelta. Valittiin hiekkakuoppa, pantiin kamerat pystyyn ja se sai toimia milloin Saharana, milloin Meksikona missä Tauno Palo pisti kapinallisia nekkuun. Noista ei taida tosin seikkailuelokuvafani kostua kuin huumoriarvon verran.
Ainoa nykyelokuva mikä tuntuu liippaavan edes likeltä on Jadesoturi-projekti, mutta sekin menee enämpi itämaiden miekanheilutuselokuvien puolelle.
Suomalainen osaa tehdä komedian ja draaman, poliisijännärin sekä toiminnallisemmalta puolelta sotaleffan, mutta siihen se sitten jääkin. No jaa, eipä meillä ole kauheasti westerneitäkään kyhäilty, jos ei oteta huomioon Speden huumoriräpellyksiä ja vanhoja "Villi Pohjola" -teeman Suomi-filmejä.