Repesin Inkkari Joonakselle.
Olikohan ollut kovassa käytössä edellisellä omistajalla vai oliko vain yksinkertaisesti surkea...
Indyn kamppeissa en ole heilunut, mutta lienee kai silti ihan sopivaa kertoa tämä (vaikkei puusta putoaminen kovin erikoista ole):
Olimme pieninä lapsina (n. 6-8 v.) pikkuveljeni kanssa kiipeilemässä mummolan puissa, talvella. Pikkuveli meni koala-asentoon puun oksalle ja kääntyi nauramaan minulle selkä maahan päin - ja oksa katkesi ja poika humahti selkä edellä metrin lumivallin puoleen väliin.
Seurasi parin sekunnin jännittynyt hiljaisuus ja sen jälkeen kova nauru, tietenkin.
Ilman apua se ei kyllä olisi päässyt lumihangesta ylös.