Olin odottanut Indiana Jonesin paluuta siitä lähtien, kun sain tietää, että kyseinen elokuva aiotaan tehdä. Viimein koitti se päivä, jolloin istuin leffalippu kädessä paikallisen elokuvateatterimme aulassa ja päässäni pyöri ajatuksia tulevasta elokuvasta. Minuutit tuntuivat ikuisuudelta, mutta viimein itse elokuva alkoi. Tunsin rinnassani asti sen saman tunteen, jonka tunsin, kun katsoin pikkupoikana ensimmäistä kertaa Indiana Jones ja kadonneen arteen metsästäjiä.
Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta oli monelta osin hyvin mielenkiintoinen elokuva. Vasta elokuvan jälkeen elokuvaa uudelleen päässäni sitä miettien ymmärsin juonta, ideoita ja elokuvaa kokonaisuudessaa paremmin. Indianan hahmo oli muuttunut hauskalla tavalla vanhemman miehen tyylin ja vaikka liikkeet olivat jo hieman kankeita ja hitaampia oli tuttu vino virne ja nokkeluus tallella. Elokuvan pääaihe oli verhottu alussa mielenkiintoisella tavalla kysymyksiin ja vasta elokuvan lopussa ymmärsi minkälaista myyttiä/tarua elokuvaan oli ujutettu. Myytti pyramidien rakentajia mahdollisesti auttaneista ufoista oli hyvä idea, mutta ei välttämättä sopinut täysin Indiana Jonesin tyyliin ja varsinkaan loppuun, mutta en sano, että se huono ajatus oli. Tuttu huumori oli tallella ja Indianan kyky selvitä tilanteista, kuin tilanteista lämmitti mieltä, vaikka menikin joissain kohtauksissa hieman liioittelun puolelle. Kokonaisuudessaan hyvä Indiana Jones elokuva, mutta joka ei kuitenkaan vedä vertoja vanhoille edeltäville versioille.
arvosana: neljä tähteä viidestä