Minulla on hyllyssä tällä hetkellä kotona vain Viimeinen Ristiretki, mutta se on kyllä äärimmäisen hyvä kirja. Olen pitänyt sitä monta kertaa kakkakirjana (Öh. Vessassa käydessä on hyvä olla jotain kevyttä lehtikorissa, ja Ruotsin ylioppilasmateriaaleihin pari vuotta sitten kyllästyttäni taisin viimeksi lukea jälleen kyseisen Indyn).
Kirja on minusta yllättävän hyvä, ja sopii luettavaksi sekä ennen että jälkeen Viimeisen ristiretken katsomista. Indyn ajatuksia, tunteita ja henkistä kasvua on väläytelty paljon suuremmissa määrin kuin itse elokuvassa, ja kirjailija on myös taidokkaasti saanut pidettyä elokuvan humoristisen perusvireen mukana tarvittaessa. Jokaisen elokuvaa rakastaneen tulisi lukea kirja, sillä lukukokemuksen myötä itse elokuva saa sekin syvyyttä.
Erityisen vaikutuksen minuun teki Indyn sisäinen ristiretki, jota Indy kävi sisällään läpi kirjan konkreettisempien, Graalin maljaan liittyvien etsintätoimien ohessa. Retkeen liittyivät olennaisina erilaiset eläinsymbolit: pelikaani itävaltalaislinnan pihassa symboloi uhrautuvuutta, ja rohkeuden leijonan symboli löytyi uskaliasta harppausta tyhjään otettaessa (tämä näkyy elokuvassakin tärkeässä asemassa, mutta Indyn sisäinen pohdinta kirjassa tekee koko loikasta niin symbolisen ja mielenkiintoisen). Ja Indyn lopulta juodessa itse Graalin maljasta hän näkee etsinnän lopun ja päättymisen vertauskuvan - kotkan. Tämä kohtaus on kuvattu upeasti kirjassa, kun se elokuvassa jää pakostikin vain typertyneeseen hymyyn ja sen jälkeen ryntäämiseen ulos maljojen kammiosta.
Indyn sisäinen ristiretki myös syventää häntä hahmona - elokuvissa hänet esitetään kyllä epäluuloisena yliluonnollisten asioiden suhteen, mutta kirjassa Indy tuntuu todella löytävän jonkinlaisen henkisen valaistumisen ja kokevan Graalin maljan etsinnän enemmän henkisenäkin tehtävänä ja merkillisenä pyhänä hartauden tunteena.
