Toiset lukee kesäiltoina dekkareita, meikäläinen pelaa seikkailupelejä. Vaikka niitä ei horisontissa olekaan näkyvissä muutama ihan kelvolliselta näyttävä kaupallinen tuotos on päässyt livahtamaan hyllyntäytteeksi ilman että aikaa tai sopivaa mielentilaa niitä tahkoamaan olisi ehtinyt löytyä.
Viikon rupeaman jälkeen sain sitten pakettiin tuotoksen nimeltä
Secret Files: Tunguska. Pelin juonta voinee kuvailla eräänlaiseksi Indiana Jonesin ja X-filesin sekasikiöksi, joka heitti hienosti samaan soppaan muinaiset salaisuudet, suuryritysten salaliitot ja UFOt. Indyfanille tämä ympäri maailmaa sinkoileva seikkailu tarjoaa ekstraherkkua jo asennuksen aikana, kun tälläinen keikisteli ruudulla progress barin vyöryessä kohti määränpäätään:
Jostain kumman syystä ei tehnyt mieli poiketa jääkaapille. Lisäksi joka kerta kun sankarit vaihtoivat maailmankolkkaa, ruudulla kulki eteenpäin hämärästi tutunoloinen punaviiva.
Pelinautintona tämä yllättäen Saksanmaalta kotoisin oleva tekele (sakut ovat tehneet aika kivan määrä kelpo seikkailupelejä alkaneella vuosituhannella) vajoaa melkoiseen keskinkertaisuuteen. Puzzlet, vaikka pääasiallisesti pääasiallisesti perustuvatkin selkeään logiikkaan, vaihtelivat viihdyttävistä todella hämäriin. Aiheuta auto-onnettomuus että saat haltuusi sitruunan? Okei.
Paha mennä sanomaan minkälainen pelin saksankielinen versio on, mutta ainakin lontoonkielinen käännös oli valitettavan puolivillainen. Dialogi töksähteli ikävästi ja ääninäyttelijät oli haalittu harrastajateatteriakatemian apuluokalta. Kuvan sankarittarelle äänensä lainannut kukalienee kimitti kuin ilmapäinen teinityttö ja tämän salskea aisaparikin tuntui lukevan vuorosanansa suoraan lapulta.
Pelillä kuitenkin riitti pituutta ihan kivasti ja monipolvinen juoni piti otteessaan, että ihan lopulta suuhun jäävä maku oli ihan jees. Ainakin pelin tekijöille tehdyt työtunnit tuntuvat maksaneen itsensä takaisin, kun kerran jatko-osakin on tulossa pihalle ensi vuoden puolella. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla.
Äänestys
