Jalkapallo on mukavampaa konsolilla kuin tosielämässä katseltuna. En ole koskaan ollut erityisen kova jalkapallofani (jollei mukaan lasketa 1990-luvun alkua, jolloin Tanskan maajoukkueella oli kurja mutta hyvännäköinen pelaaja
), ja olen aina ollut sitä mieltä, että suurin osa pelaajista kelpaisi minkä tahansa harrastelijateatterin riveihin siellä kentän pinnassa polvi suussa voihkiessaan.
Kaiken lisäksi kenttä on niin tavattoman laaja, että kuolettavan harvassa ovat ne tilanteet kun pallon kanssa päästään edes lähelle vastustajan maalia, ja sitten moisen vahingon sattuessa ammutaan huti tai vastustajan pelaajan jaloille.
En edellä mainituista syistä juuri koskaan ole tikahtua jännityksestä jalista katsoessani. Itse jalkapalloa pelatessani nautin kyllä lajista (oma joukkueeni oli niin tuhottoman huono, että minulla oli maalivahtina koko ajan tekemistä), mutta oli se silloinkin minusta tylsää katsottavaa.
Konsolilla tilanteisiin kykenee sentään itse vaikuttamaan, ja pelin käydessä liian tylsäksi voi aina siirtyä astetta aggressiivisempaan pelitapaan. Peliäkin tosin vaivaa selvä aneemisuus, eikä adrenaliini juuri virtaa palloa kuljetellessa.
Koko laji on mielestäni maistunut aina hieman puulta, mutta onneksi jalista on olemassa. Mikään muu urheilulaji ei nukuta niin varmasti!
