VeePee-ee... tuos tänne niitä pameja ja valiumia, niin mää laitan sohvan valmiiks...
Eh, joo, yritin vaan keventää tunnelmaa, huono oli... asiaan sitten.
Vakavammin puhuttuna, tuota ensimmäistä kysmystä olisi kannattanut vissiin tivata Charles Darwinilta, se kun aikanaan oli ekspertti sen asian suhteen miksi luonto meidät sellaiseksi loi kun loi, mutta uskoisinpa että tuo ilmaus "joidenkin" on aikamoista vähättelyä. Allekirjoittanut on meinaan huomannut, että kaikki ihmiset on aika julmetun monimutkaisia, jopa ne jotka vaikuttaa äärimmäisen yksinkertaisilta. Jossakin kehityksen vaiheessa luonto on vaan napsattaunut "periytyvä käyttäytyminen" -kytkimen nollille ja laittanut tilalle arvaamattomuuden.
Ja sitoakseni tuon toisen kysymyksen ensimmäiseen, luulisin että kyse on jostakin luonnollisen valinnan irvokkaasta kieroutumisesta, "heikot sortuu elon tiellä" ja niin edelleen, eli hyvät tunteet sellaisena kuin me ne tunnemme ovat tulleet tiensä päähän ja korvautuneet julmuudella ja kyynisyydellä, sillä todellakin tuntuu siltä, että kivat kaverit voittavat enää vain saduissa. Valitettavasti. Mutta onneksi tässä maailmassa on vielä jotain hyvääkin jäljellä, ja se kannattaa opetella huomioimaan. "Julmuudesta syntyy myös huumoria, ja sitä kutsutaan ironiaksi", sanoi viisas.
Niin että jos maailma tuntuu pahalta paikalta, usko siihen että jossain on joku joka välittää.
Lääkkeeksi tohtori suosittaa: Koeta löytää tällainen ihminen ja halaa häntä kunnolla.